Uusi rakkauskoru lähti Turusta mukaan. Ensin tuntu siltä,
ku roikuttais kaulasta tuulikellon ja unisiepparin risteytystä
mut nyt oon jo ihan ihastunu rakastunu tohon hökötyksee.
Lisäksi onnistuin myös lauantaina hävittämään
taidokkaasti mun puhelimen. Kyl mäki sit kaikes näköjää onnistun..
Elelin siinä sitten pari päivää ilman puhelinta ja vasta sillon mä hokasin, että
kuinka riippuvaisia me nykypäivänä siihen kapistuksee oikee ollaan. Tänään sain
sitten uuden sim-kortin ja seuraavaks pitäis sit se kännykän osto toteuttaa (kyl mulla siis nyt
on semmone joku äitin työpuhelin käytös, et ei sil nyt nii kiire oo). Onneks
olin muutenki ostamassa uutta, ku se vanha oli ihan rikkinäinen ni ei si niin
kauheesti toi häviämine harmittanu.
Tänään kävin sit kattomassa gigantissa oisko mun miettimästä
puhelimesta ollu mallikappaletta, et oisin nähny minkä kokonen se oikeesti on.
No eihän siellä sit ollu, enkä mä tietenkä uskaltanu kysyä, koska yleensä ne aina
esittää sellasia kysymyksiä mihin mä en osaa vastata. No ehkä saan ton iskän
mun mukaan tässä joku päivä kyselemään sitä puhelinta. (: Sit
ilta meni tanssin ja zumban parissa ja nyt oon nii väsyny, et taidan
mennä lukemaan vähäse tota äikän kirjailijaesitelmä kirjaa ja sit nukkumaan,
moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti